Mediavahti mullo.net

19Huh/100

”Irti päässyt koira raateli tyttöä”

Näihin koira-aiheisiin liittyy yleensä vauhkoa ikuisuusväittelyä, jonka lukeminen on pelkkää itsensä kiusaamista. Siksipä niihin ei viitsi kovin usein ottaa edes kantaa.

"Saksanpaimenkoira puri 4-vuotiasta tyttöä Kaarinassa tiistaina, uutisoi Turun Sanomat

Omistajansa talutushihnasta irti päässyt koira puri isänsä kanssa kävelyllä ollutta tyttöä useita kertoja reiteen ja olkavarteen, aiheuttaen tytölle vakavat vammat.

Tyttö kiidätettiin paikalta Turun yliopistolliseen sairaalaan, jossa hänen haavoihinsa ommeltiin useita tikkejä."

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/176049.shtml

Tällaisissa jutuissa on ongelmana, ettei lukijalle selviä, kuka vammojen vakavuutta on arvioinut. Poliisilla voi olla asiasta hyvin erilainen mielipide kuin lääkärillä, ja toimittaja voi vielä tahallisesti tai tahattomasti sävyttää kertomusta itse valitsemillaan adjektiiveilla. Entä mikä sitten on vaikkapa pahan ja vakavan vamman ero? Iltalehden vastaavassa uutisessa luki näin: "Poliisin mukaan pikkutyttö sai Kaarinan Hovirinnassa sattuneessa välikohtauksessa pahoja vammoja."

Pitäisikö koirarotuja kieltää? Onhan paljolti koiran koosta ja purentavoimasta kiinni, miten pahaa jälkeä purema pahimmillaan aiheuttaa. Vai pitäisikö jotenkin kontrolloida koirien hankkimista, koska omistaja on kuitenkin viime kädessä vastuussa lemmikistään? Sanktioita voitaisiin koventaa, mutta en usko niiden pelotevaikutukseen varsinkaan tässä tapauksessa. Kaikki vaihtoehdot ovat jollain tavalla ongelmallisia, eivätkä ainakaan koiraihmisille mieluisia. Rotusekoitukset vaikeuttavat koirien luokittelua, ja aivan yhtä hankalaa on vastuuntuntoisten ihmisten erottaminen sellaisista, joille ei eläintä pitäisi antaa. Yksi vaihtoehto on hyväksyä se, että vakaviakin puremia toisinaan sattuu, mutta se taas ei purruksi tulleita sivullisia lämmitä.

Kommentit (0) Paluuviitteet (0)

Ei kommentteja.


Jätä kommentti


Ei paluuviitteitä.

Aiheet

Suosituimmat

Arkisto

Linkit

RSS Uutisia